Tässä kappaleessa tärkein oppimani asia oli soluelimien eri tehtävät. Solujen perusrakenne on kaikilla aitotumaisilla melko samanlainen, eliölajista ja solujen tehtävistä riippumatta. Solukalvon tehtävänä on säädellä aineiden siirtymistä soluun ja sieltä pois. Tumassa taas sijaitsee perintötekijät, jotka ohjaavat solun toimintaa. Solulima täyttää yleensä suurimman osan solusta. Siitä suurin osa on vettä, jossa on siihen liuenneita aineita. Erittäin ohuet proteiinisäikeet vaikuttavat solun muotoon ja soluelinten sijaintiin. Solulimassa on siis runsaasti solulimakalvostoa, Sen litteät putkimaiset haarakkeet hoitavat proteiinien ja rasva-aineiden eli lipidien muokkausta ja osallistuvat aineiden kuljetukseen. Solulimakalvon pinnalla voi nähdä ribosomeja. Niitä on myös vapaana solulimassa, jossa ne voivat muodostaa pikku ryhmiä. Solun proteiinit valmistuvat ribosomeilla. Solun "voimaloiksi" kutsutaan mitokondrioita, sillä niissä tapahtuu soluhengitys. Siinä ravintoaineiden sisältämä energia vapautuu pienissä erissä vähitellen solun käyttöön. Glogin laite on säkkimäisten, litteiden kalvorakkuloiden muodostama soluelin. Se osallistuu niiden proteiinien muokkaukseen, joita solu erittää ulkopuolelleen. Lisäksi opin, että soluielimiä ovat myös erilaiset kalvon ympäröimät rakkulat, eli vakuolit. Esim. eläinsolun lysomeissa on entsyymejä, jotka hajoittavat suurmolekyylejä. Monet niistä ovat solun valmistamia, mutta viottuneita tai jo tarpeeksi käyneitä yhdisteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti