Tärkein oppimani asia tunnilla oli yhteyttäminen. Sitä voi tapahtua luonnossa kahdella eri tavalla, kemosynteesissä ja fotosynteesissä. Yhteyttäminen tapahtuu viherhiukksasessa.
Kemosynteesi on eliöiden vanhin yhteyttämistapa. Siinä eräät bakteerit käyttävät hyväkseen tiettyjen epäorgaanisten aineiden, esim rikin, raudan tai typen yhdisteiden sisältämää kemiallista energiaa. Näitä aineita hapettamalla ne saavat energiaa, jonka avulla ne yhteyttävät hiilidioksidista ja veden tai muiden yhdisteiden vedystä orgaanisia yhdisteitä.
Fotosynteesissä kasvit, levät, siimaeliöt ja eräät bakteerit valmistavat auringon säteilyenergian avulla hiilidioksidista ja vedestä orgaanisia yhdisteitä. Tällöin valoenergia sitoutuu syntyvien yhdisteiden atomien välisiin sidoksiin kemiallisena energiana.
Fotosynteesin kaava: 6 H2O + 6 CO2 ----> C6H12O6 + 6 O2 (vesi+hiilidioksidi --> sokeri+happi)
Opin myös muutamia fotosynteesiin vaikuttavia tekijöitä. Esimerkiksi valon määrän kasvu saa aamuisin yhteyttämisen alkamaan. Muutama prosentti päivänvalosta riittää siihen, että kasvi kasvaa eli se yhteyttää ainetta enemmän kuin sen hengityksessä kuluu. Varjokasvit taas alkavat yhteyttämään jo hyvin vähäisessä valossa, mutta ne eivät pysty käyttämään voimakasta valoa niin tehokkaasti hyväkseen kuin aukeilla paikoilla viihtyvät kasvit. Myös hiilidioksidin määrä rajoittaa usein yhteyttämistä. Lämpötilakin voi esimerkiksi kohota niin korkeaksi, että hengitykseen kuluu paljon energiaa. Tällöin kasvu jää pieneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti